Jäin viikonlopuksi kotikulmille aluksi pitkin hampain, mutta yllättäen World of Music, Arts and Dance-kaupunkifestari vei ja mä vikisin. Fort Canning Parkiin oli pystytetty neljä esiintymislavaa, ja loppuyöstä biletettiin Groove Tunnelissa. Musiikkimakuni on perinteisesti kallistellut melko raskaaseen suuntaan, mutta tanssiessani puolitoista tuntia paljain jaloin nurmikolla ihmismeren keskellä Jimmy Cliffin huumaamana löysin Jamaican reggaen!
Nelson Mandelan kasikymppisilläkin esiintynyt Risenga Makondo oli melkoinen rumpali. Brasilian ykköspoppari-lauluntekijä Chico Cesar sai suomalaistytön jalat liikkeelle. Jazz-funkia esitteli varsin vakuuttavasti Bukky Leo & Black Egypt. Thaimaan ylpeys T-Bone ja Puerto Ricon maailmanmenestyjä Radio Mundial (alunperin afrikkalaisperäisiin Karibian-rytmeihin pohjaava yhdistelmä funkia, soulia, reggaeta ja rockia) laittoivat jengin tanssimaan Singaporen kuumassa ja pimeässä yössä.
Näin ekaa kertaa capoeiraa, ja istahdettiin tunniksi myös aasialaisten lyhytfilmien ääreen. Söin molempina päivinä valtavan kinuskipekaanibrownien jätskillä, njam! Perjantaina kolmihenkinen Team Finland sai miehistä vahvistusta uusiseelantilaisesta Davidista ja sveitsiläisestä Basilista. Lauantaina olimme Vesan kanssa kaksin liikkeellä, mutta törmäsimme festarialueella vanhoihin ja uusiin tuttuihin.
Tänään sunnuntaina heräsin iltapäivällä Mickan lounaskutsuun. Illemmalla pelailtiin Vesan kanssa pingistä ja valmisteltiin Mickalle syndeylläriä tiistaiksi.
Kommentit