Perjantaina kävin aamubrowniella & jätskillä Mickan kanssa - tuli juoruttua reilun tunnin verran - ja suuntasin sitten poikien kanssa satamaan. Poikia olivat sveitsiläinen Basil, uusiseelantilainen David, suomalainen Ari ja ranskalainen Sebastien. Ari kertoi myöhemmin kuulleensa, että joukko saa viime hetken naisvahvistuksen, joka on vähän erikoinen tapaus. Parin päivän jälkeen Ari totesi, että mä oon vaan suomalainen.
Pojat näyttivät mulle, miten olutta juodaan - harjoitus tekee mestarin lajissa kuin lajissa
Seilasimme lautalla Singaporen eteläkärjestä Indonesiaan kuuluvan Bintanin saaren pääkaupunkiin Tanjung Pinangiin. Loma alkoi komeasti, kun joka jamppa nosti automaatista miljoonan! Löydettyämme kivan hotellin ja poikien pelattua siitä, kuka jakaa huoneen mun kanssa kiertelimme kaupunkia ja päädyimme satamaan illalliselle. Koska Ari keksi taskusanakirjansa vasta seuraavana päivänä, kukaan ei tiennyt, mitä tilasi eikä annosten lukumäärä edes täsmännyt syöjiin, mutta hyvältä maistui. Ruoan kanssa join vielä pehmeitä (soft drinks), mutta korttipeleihin siirryttäessä tartuin oluttuoppiin eikä siltä tieltä ole paluuta. Tämäkin teekkari on siis vihdoin päässyt bissen makuun! Paluumatkalla hotellille paikalliset haastoivat Sebastienin ja mut pelaamaan shakkia, joka oli hupaisa laji. Oon kuulemma kehityskelpoinen yksilö.
Lauantaina piipahdimme läheisellä pikkusaarella, jota kiertelimme motorisoiduilla riksoilla. Mä en tietenkään päässyt sisälle yhteenkään moskeijaan ilman hartiahuivia. No oli se hamekin vähän lyhyt. Sebastienin kanssa horjahtelimme romahtaneen sillan rippeitä pitkin merelle ja takaisin – näkymä sillan päästä oli korkeanpaikankammoni voittamisen arvoinen. Rauniotalo oli vekkuli leikkipaikka ja paikalliset lapset hauskaa seuraa. Parasta oli kuitenkin huristella riksoilla pitkin kapeita kujia; mun ja Davidin kuski halusi aina ohittaa toiset. Paluumatkalla veneessä jututimme tyttöjä, jotka olivat matkalla pääsaarelle englannintunneille.
Lauantai-iltana siirryimme minibussilla itärannikolle ja majoituimme parhaalle biitsille, joka ei kyllä tässä tapauksessa ollut ykkösluokkaa. Meillä oli kuitenkin kaksi pulloa vodkaa ja yksi bacardia, eikä rantakaan ollut hassumpi lyhdynvalossa. Meressä oli myös mukavaa kunnes Sebastien tapasi ärpästikkelin jellykalan. Koko käsivarsi reagoi punoittavilla pahkuroilla ja sormista katosi tunto. Paikallisten rohdot eivät tepsineet, joten mulla ei ollut vaihtoehtoa. Golden shower tuplana osoittautui yllättävän tehokkaaksi – eläköön moderni lääketiede! Illan huipennukseksi Ari pinkaisi karkuun vimpan bacardipullon puolikkaan kanssa, ja mä painelin tietenkin perään. Jälkeenpäin muistelimme lämmöllä suomalaista hetkeä (the finnish moment), kun istuimme veneen takana kasvotusten puhumatta sanaakaan ja tyhjensimme pullon muutamassa minuutissa.
Aloittelu oli kuitenkin kansainvälistä yhteistyötä kauneimmillaan
Sunnuntaina paikalle pöllähti kolme saksalaispoikaa, joiden kanssa pelailimme rantalentistä pallolla, jonka joku oli fiksuna tyttönä tuonut mukanaan. Pelin jälkeen Sebastien joutui palaamaan Singaporeen luennoille. Loppupäivä kului vaakatasossa rantahiekalla. Iltasella Basil ja David pyörähtivät vuokrahondalla kylillä valokuvaamassa ja olutostoksilla. Mä pelailin paikallispoikien kanssa futista ja lentistä tai jotain sinnepäin. Illallisen jälkeen saksalaispojat liittyivät taas seuraan majapaikan terassille ja opettivat meille uuden juomapelin. Tyhjennetyistä oluttölkeistä tuli kiva torni. Saksalaiset ja Basil luovuttivat aikaisessa vaiheessa, mutta ilta jatkui rannalla.
Mopopojat valmiina matkaan; isäntämme kuin myös kulkupelin omistaja taustalla
Opetimme Arin kanssa Davidille tärkeitä ilmauksia suomeksi, ja hän lupasi hakea Suomen passia henkilötiedoilla Jussi Taavetti Korsosta. Varmuuden vuoksi neuvoimme Davidia kertomaan, että hän käy ostoksilla Räkkärimarketissa. Davidin mielestä mun ja Arin jokaisen lauseen alkuun voisi lisätä 'speaking of fish on a rainy day'. Pojat päättivät laajentaa golden showerin käyttömahdollisuuksia ja yrittivät opettaa mua allekirjoittamaan rantahiekan, mutta varustus oli epätasa-arvoinen. Juuri kun päätimme valvoa koko yön, aurinko nousi ja David livisti nukkumaan. Kävimme Arin kanssa aamu-uinnilla ja hengailimme rannalla kunnes paikallispojat pyysivät taas lentistä pelaamaan.
Aamulla syyllistä ei tarvitse etsiä, kun on todistusaineistoa - Smirrehän se taas pahanteossa
Maanantaina Basil lähti takaisin Singaporeen, ja palasimme Davidin ja Arin kanssa Tanjung Pinangiin. Bongasimme sieltä Zen Cafen, joka oli ikävä kyllä jättänyt lapun luukulle. Ramadanin loppu oli lähellä, ja meininki muistutti kilttiä versiota suomalaisesta vapusta – teekkariwapustako, ei sentään. Illan pimentyessä leppoisa paikallismies kutsui meidät kotiinsa juhlimaan Hari Rayahia. Hienolle asuinalueelle johtava tie oli reunustettu kauniisti lyhdyillä. Meille tarjottiin ateria ruokajuomineen, ja oli mukavaa rupatella paikallisten kanssa. Päätimme illan olusilla satamassa. Mun maanantain olotilaa kuvasi parhaiten ilmaus 'ulkona kuin elämäntapaintiaani', mutta sitä ei ollut ihan helppo kääntää enkuksi Davidille.
David ja Ari popsivat Tanjung Pinangissa kevyeksi välipalaksi sammakonreisiä
Tiistaina harhailimme kaupungin toiselle laidalle ja törmäilimme taas ystävällisiin ihmisiin. Ari kokosi lauantaista lähtien taskusanakirjaa ruutupaperille, ja vimppoina päivinä keskustelimme jo iloisesti paikallisten kanssa bahasa indonesiaksi. Käytännöllisimmäksi lauseeksi osoittautui 'Aku cinta anda besok' (I will love you tomorrow). Lautta toi meidät takaisin Singaporeen, ja poikkesimme vielä Clementissa Pizza Hutiin ennen kuin palasimme puoliltaöin kampukselle. Yannick pyyteli mua leffailtaan, mutta väsymys voitti.
Tiger voitti makutestin ja pääsi tornin huipulle. Meillä ei kyllä ollut Karhua tai Lapparia...
Keskiviikkona ja torstaina Singaporessa on satanut ja ukkostanut. Pelikaverini jopa perui tennissessiot kostean kelin takia – ei nämä tunne käsitettä sissi. Tänään torstaina tapasin Arin ja muutamia muita tuttuja poikia lounaan merkeissä. Jatkoimme pienellä porukalla poikien asuntolalle tuhoamaan ahvenanmaalaisen Simonin syndekakkujen jämät. Jonkun olusen jälkeen päätimme Simonin kanssa kiivetä palmupuihin. Punnersimme vieretysten ylöspäin oksattomia runkoja kunnes toinen puista luovutti ja kellahti kumoon Simonineen päivineen. Yleisesti apinana tunnettu mies ei ollut moksiskaan.
Kommentit