Tein viikonloppuna viidennen reissuni Malesiaan. Aika hassua, että oon huristellut bussilla Melakan ohi Kuala Lumpuriin ja Kota Tinggin ohi Mersingiin (Tiomanille) kaksikin kertaa, mutta nyt vasta katsastin nämä Singaa lähimmät näkemisen arvoiset kohteet.

Santeri ei halunnutkaan lähteä mukaan (virallinen tulkinta), joten enkelit syöksyivät seikkailuun ilman Charlieta. Kolmikko oli koossa vasta tokaa kertaa ja ekaa ilman freeflowta, mutta viikonlopun aikana Elina ja Laura tulivat tutuiksi alusvaatemieltymyksiä ja identiteettikriisejä eli kirjaimellisesti pohjia myöten.

259323.jpg

Melakan jo nähnyt Cal suositteli aamupalalla majoittumista Chinatownin SamaSama-guesthouseen. Vielä ilman parempaa tietoa ja varmoina siitä, että länkkärityttösiä vedetää aina nenästä tinkasimme taksimatkan bussiasemalta keskustaan lopulta alihintaan. SamaSamassa oli mukava emäntä, ihanan vehreä sisäpiha ja vakiovarusteena kunnon lomaan kuuluvat riippumatot. Perjantai-iltana kävelimme Little Indian läpi ja söimme hyvän illallisen jossain ravintolan tapaisessa.

259302.jpg

Melakan satamakaupunki on nähnyt niin Kiinan kulta-ajan loistokkuuden ja Portugalin merten herruuden kuin Hollannin kauppakuninkuuden ja brittiläisen uudisasukasrynnäkönkin. Jokainen aikakausista on jättänyt kaupunkiin jälkensä.

Sukelsimme historian pyörteisiin kronologisessa järjestyksessä. Aloitimme lauantaina brunssin jälkeen turistikierroksen aamu(päivä)kävelyllä Chinatownissa, jossa pyörähdimme sadan pikkuputiikin lisäksi Cheng Hoon Tengin tempelissä (vuosikertaa 1646). Eurooppalaisuus näkyi keskelle kaupunkia kootussa portugalilaisen Flora de la Mar-purjealuksen kopiossa, Porta de Santiagon linnoituksessa ja punaisen keskusaukion arkkitehtuurissa - hupaisin muistomerkki oli iso tuulimylly keskellä kukkapenkkien kansalliskokousta.

Seuramatkatunnelma oli käsinkosketeltava, koska molemmat tytöistä opiskelevat matkaoppaiksi ja mä oon syntynyt turistiksi. Kun Laura avasi Lonely Planetin aloittaakseen satutuokion, mä tähtäilin jo tykillä Elinaa tai pistin valonheitintä palasiksi pelastaakseni etanan.

259308.jpg

Illalla löysimme kaupungin huonoimman ravintolan - ruoka oli kamalaa ja yläkerrasta kuuluva karaoke vielä pahempaa. Järkyttävintä oli, ettei jälkkärilistalla ollut mitään syötäväksi kelpaavaa, joten ostimme jädet kioskista ja söimme ne kadulla - lauantai-illan glamouria ruokakulttuuristaan tunnetussa Melakassa. Arviontikykymme heikkoudesta masentuneina emme yrittäneetkään valita baaria, vaan hengailimme illan ulkosalla.

Sunnuntaina nukuimme bussissa Johor Bahrun kautta Kota Tinggin pikkukaupunkiin, jossa heräilimme kelvollisen lounaan voimin. Juonittelimme varmaan tunnin verran taksikuskeja vastaan ja saimme lopulta kyydin vesiputoukselle 3 ringgitteä (65 eurosenttiä) kiskurihintaa (3,20 enskaa) halvemmalla.

259294.jpg

Kota Tinggin vesiputous oli tuotu lähemmäs turistia rakentamalla resortit ja liukumäet putouksen juurelle, mutta ylempänä sademetsä oli vielä ihanan koskematonta. Putouksessa oli useampi jyrkkä lasku, joiden välisiin altaisiin pääsi uiskentelemaan. Parhailla paikoilla virta hieroi hartioita tai irtosi kalliosta sen verran, että vesiverhon taakse pääsi piiloon.

Jo Melakassa puolet vastaantulijoista halusivat suomalaisneitoset perhealbumeihinsa, mutta vasta putouksella paparazzirynnäkkö testasi ahdistuksen rajoja. Kaikki kiltit muslimityttöset uiskentelivat normivaatteissaan, joten meidän piksuja tultiin katsomaan kauempaakin. Ei salamavalojen räiskeessä muuten mitään, mutta virran pyörteissä kävi välillä mielessä, että kunpa niukat kankaanpalani eivät karkaisi juuri, kun joku virittelee kameraansa uuteen otokseen putouksen beibeistä.

259312.jpg

Äärimmäisen rationaalisen naisen logiikan mukaan laskimme Melakassa minimibudjetin sunnuntain pakollisia menoja varten ja sijoitimme kaiken muun käteisen kaupungin parhaisiin shoppailukohteisiin - Kota Tinggan kämäisillä ostareilla rahalle ei tietenkään saisi yhtä hyvää vastinetta. Kävipä kuitenkin niin, että vesiputoukselle perittiinkin pääsymaksu, johon kului paluumatkan osa budjetista.

Rentoina reppureissaajina päätimme uiskennella kaikessa rauhassa ja murehtia tylsiä raha-asioita myöhemmin. Lopulta emme oikeastaan edes ennättäneet pohtia asiaa, kun saimme jo paikallisilta teiden ritareilta kyydin kaupunkiin. Poppikoneet pauhasivat, ja pojat olivat yhtä hymyä, kun oli kerrankin tyttöjä takapenkillä.
 
258616.jpg
Onneksi Lauralla oli dollareita vaihdettavaksi kaupungissa, niin saimme päivän pakolliset jätskit naamariin ennen paluuta kotikulmille. Tulikoe läpäisty todistetusti (kts. kenen tahansa paikallisen valokuva-albumi), Charlie - minne enkelit suuntaavat seuraavaksi?