Tiistaina kävin lenkillä ja bongasin pienimmän-ikinä-geckon - säälittävä päivän kohokohta? No, tietsikan ääressä istutut tunnit menivät hyvään tarkoitukseen; tulevien retkeilyjen (Sarawak & Bangkok - Etelä-Thaimaan saaret - Kuala Lumpurin kautta kotiin) majoitusmahdollisuudet kartoitettu ja luokiteltu:
1) Pakko buukata etukäteen - hoidettu sadantuhannen kiemuran kautta.
2) Katellaan paikan päällä tai nukutaan palmun alla - reppureissaamisen sydän ja sielu.
Illalla palkitsin itseni Munchie Monkeyn lasagnella ja jätski-fudge-browniella.
Pikkulauantaina mielessä olivat taas DblO:n Ladies' Nightin Tequilat ja tällä kertaa yläkerran tanssilattia. Edellisiltana Balilta palailleet Laura ja Elina olivat tietenkin heti juonessa mukana. Yannick sen sijaan mutisi jotain seuraavan aamun käsipallotreeneistä, mutta lähti kuitenkin seurakseni intialaiselle illalliselle. Mulla oli Amorin-roolin vastuu kannettavana, kun sekä Elina että Yannick olivat edellistapaamisen jälkeen ilmaisseet mulle kiinnostuksensa toisiinsa, mutta suomalaisnaiset ja mauritiuslaismiehet eivät saa tyypillisesti mitään aikaiseksi omien asioidensa suhteen. (Sen sijaan molemmat lajit ovat erittäin tehokkaita sekaantumaan toisten kuvioihin.)
Äärimmäisen monimutkainen miehen suostuttelu viihteelle toimii joka maassa saman kaavan mukaan:
- Lähdetäänkö radalle?
- Ei pysty. (Surkea syy voi vaihdella käsipallotreeneistä edellisyön darranrippeisiin.)
- Käy suihkussa, lähdetään vartin päästä.
- Okei.
Torstaiaamun tutoriaali-istunnossa keskustelin skarppina kahden artikkelin pohjalta ilmastonmuutoksen vaikutusten ennakoimisesta trooppisten alueiden sedimenttejä analysoimalla historian itsensätoistamiseen nojautuen. Ensi viikolla pitäisi vääntää aiheesta pieni projektityö - jos vaikka aloittaisi lukaisemalla ne artikkelit...
Perjantaina aamuluentojen ja lenkin jälkeen treffasimme Yannickin kanssa Lauran ja Elinan lähipratalassa - syöttölän söpöllä kutsumanimellä on kaksi syvällistä merkitystä: perinteisesti tässä nimenomaisessa intialaisessa vedetään pratoja ja juorutaan (pratan toinen kotimainen merkitys). Yannick oli hankkinut meille liput kampuksen kulttuuri-iltaan, joten ihastelimme kolmen tunnin verran opiskelijoiden musiikki- ja tanssituotantoa. Team Mauritius oli ekaa kertaa näyttämöllä ja veti loistavasti! Melkein puolen vuoden mittaisen Kaakkois-Aasiassa asustelun jälkeen bongasin viimein kulttuurikeskuksen lavalla hyvännäköisen kiinalaismiehen - illuusio johtui todennäköisesti punaisella vyöllä köytetystä valkoisesta pyjamasta ja säpäleiksi hajoilevista puupalikoista. Kulttuuri-iltamme jatkui kebab-setin ja surkean leffan merkeissä mun kotitaloni olkkarissa.
Lauantaina heräsin kellooni kahdelta ja nousin Yannickin mitä kuuluu-viestiin kolmelta. Kävimme syömässä (paitsi Yannick ei kyllä syönyt mitään ja kertoi jälkeenpäin suunnitelleensa oikeastaan ottavansa päikkärit foodcourtrundin sijaan - miksi ihmeessä joku kyselee mitä kuuluu, jos haluaa itse nukkua?) ja saimme kutsun koti-iltaan Elinan ja Lauran luo.
Kävimme nelisin ruokaostoksilla ja yritimme epätoivoisesti kokata creppejä, mutta keittiön varustelutaso riitti lopulta niukin-naukin lämppäreihin. Creppitaikinasta ja jostain valkoisesta jauheesta, joka ei sitten kai ollutkaan leivinpulveria tuli kuitenkin uunissa paistettuna ja banskuilla & nutellalla täytettynä kelpojälkkäri. Kuuntelimme hyvää musaa ja katselimme vielä parempia Balin-kuvia. Leffasuunnitelmat kuihtuivat tyttöjen kämppiksen nihkeilyyn - täälläpäin maailmaa ihmiset, jotka eivät edes yritä hankkia omaa elämää, vievät sen väkisin muiltakin.
Tänään sunnuntaina oon nukkunut ja laiskotellut. Kämppäni sain sentään siivottua. Nyt kroppa huutaa ylös, ulos ja lenkille!
Kommentit