Heidin ja Suvin perään en ennättänyt kauaa uikuttaa, kun jo tiistai-aamuna suuntasin kolmatta kertaa Sabahaan. Laura ja Elina lensivät Borneoon Kualasta ja liittyivät seuraani Sandakanissa. Nukuimme ekan yön taas Uncle Tanin BnB:ssa, josta Lan ystävineen haki mut illalla viihteelle. Elina ja Laura valitsivat kunnon yöunet Sandakanin ykköskaraokebaarin sijaan - ei voi ymmärtää. Keskiviikkona tutun Sepilokin-piipahduksen jälkeen veneilimme kolmeksi yöksi viidakkoon.

Oli hauskaa jakaa kotikolo ystävien kanssa ja ottaa viidakkosuihkut kolmisin. Jokisafareilla ja patikkaretkillä näimme valtaosan Kinabatanganin asukeista. Mä bongasin orankiuroksen viidakkokävelyllä, kun matelin jonon hännillä, ja kaveri oli yhtäkkiä alhaalla oksistossa aivan lähelläni. Kun muut palasivat paikalle, Joseph oli jo kiivennyt korkeammalle. Kaiken kaikkiaan tapasimme kolme orankia, joista yhdellä oli poikanen mukanaan. Näkemieni krokojen pituusennätys sai aamusafarilla uuden lukeman.

Aurinkoisena iltapäivänä päätimme kolmen muun vieraan kanssa pulahtaa makkarajärvessä. Yan varoitti, että siellä on aika mutaista, mutta eihän se meitä pysäyttänyt. Elina totesi myöhemmin, että jos mä innostun jostain epäilyttävästä aktiviteetista, siihen ei todellakaan kannata osallistua. Vettä oli viitisen senttiä, joten upposimme reisiä myöten mutaan, uimme vatsat pohjaa viistäen ja saimme lopulta aikaan kunnon mutasodan - Laura joutui vielä suihkun jälkeenkin kaivamaan ylimääräisiä ulos korvistani.

Elina haki mut kerran juoksujalkaa apuun kämpille, kun apinalauma ryöväsi Lauran purkkavarastoja ja malarialääkkeitä ikkunaristikon läpi. Toisen erän voitin viskomalla sekä Lauran että omat kenkäni varkaiden niskaan. Apinat eivät olleet leirin ainoita pitkäkyntisiä, vaan vakioasukki villisika popsi pesupaikalta kokonaisen saippuan.

Vimpalla iltasafarilla veneet olivat niin täynnä, että Yan tuli ylimääräisellä moottoribotskilla helpottamaan ahdinkoa. Kun tytöt veneemme keulilta yrittivät siirtyä Yanin kyytiin, hän tokaisi 'no, only Eeva's group'. Niinpä vaihdoimme Elinan ja Lauran kanssa venettä muiden katsellessa hölmistyneinä sivusta.

Lauantaina Laura ja Elina jatkoivat Sempornaan, kun mä jouduin palaamaan tenttieni takia Singaan. Enkelikolmikon hajaantuminen on kuitenkin vain väliaikaisratkaisu - Jykylässä tai Tampesterissa tavataan taas! Annoimme Yanille läksiäislahjaksi suomeksi omistetun lentopallon, ja Lanin hyvästelin ehkä viimeistä kertaa. Kun istuin jo Sandakaniin vievässä pikkubussissa, Lan sanoi 'see you next time'. Katsoin häntä eikös-tästä-puhuttu-ilme kasvoillani, jolloin Lan lisäsi 'we never know'. En voinut kuin vastata vilpittömästi 'we never know'.

Tein ekan tenttini tiistaina, toisen torstaina ja vimppa on edessä keskiviikkona. Esseistäni ja projektitöistäni keräilin erinomaiset arvosanat - kolme A:ta! Sinin oli tarkoitus saapua Singaan tänään sunnuntaina, mutta Finski lykkäsi lentoa vuorokaudella. Toukokuun kiertelemme kaksin Indonesiaa, joka on mulle vielä lähes kokematon ihmemaa. Pohjolaan kotiudun Heidin lakkiaisten aikoihin, koska huolestuttava huhu vihjailee, että perunateatterissa on pulaa pätevyydestä.