Perjantaina luentojen jälkeen aloitin shoppailumaratonin Mustafa Centerista, josta saa hyvää ja halpaa elektroniikkaa, jos tietää mitä haluaa. Mähän en yleensä tiedä, joten Vesa oli taas iso apu ekaa-ikinä-digikameraa valitessani. Päädyin Panasonicin Lumix DMC-FX01:een ja pinkkiin sellaiseen! Vakuutan valinneeni mallin ennen väriä - siis puhtaasti käytännöllisten ominaisuuksien perusteella. Heh, imago ratkaisee. Mustafasta löysin myös ekan asiallisen hintaisen karkkikaupan, joten iltasella mun jääkaapissa oli reipas kilo suklaata. Eipä ole enää.
Lauantaina suuntasimme Mickan kanssa heti aamusta keskustaan ja pääsimme itse asiaan eli retkeilyvarusteisiin. Myönnettävä on, että harhailimme ensin pari tuntia teollisuusalueella todella kaukana sivistyksestä, koska Mickan tekemän esitutkimuksen mukaan siellä piti varmasti olla retkeilyliike, josta saisi opiskelijakortilla kymppiprossan alennuksen. No, tulipahan nähtyä maisemia - jää varmastikin vimpaksi visiitiksi sille puolen kaupunkia. Kun vihdoin löysimme sopivia kauppoja, ostin viidakossa patikoimista ja Mount Kinabalulle kapuamista varten hyvät kengät ja housut. Lisäksi tuli eksyttyä upean tavaratalon ihanalle alusvaateosastolle sekä pikkuputiikkeihin siellä täällä. Totesimme Mickan kanssa, että Bangkokiin on päästävä pian viikonlopuksi.
Shoppailuun kuuluu tietenkin kaakaolla käyminen - kuva otettiin uudella kamerallani!
Sunnuntaina jatkoimme tiukasti retkeilyvarusteiden parissa. Ehdottomasti ei enää mitään alusvaatteita tai muuta täysin turhaa. Ostin 65-litraisen laadukkaan rinkan, koska sitä todella tarvitsen pidemmillä reissuilla. Lisäksi hankin kunnon fleecen ja lämpimiä sukkia, sillä reilun neljän kilsan korkeudessa Kinabalulla on kuulemma kylmä. Sadetakit piti ostaa sekä itselleni että repulle varmuuden vuoksi. Ei ollut halpaa, mutta nyt mulla on varustus reissuun kuin reissuun. Fleecen ja sukkia olisi tietty voinut ottaa mukaan Suomesta, mutta eipä tullut mieleen. Hassuinta on, että oon jo käyttänyt fleeceä Singaporessa, koska tietokoneluokissa on ilmastoinnin takia järkyttävän kylmä.
Vein MacBookini huoltoon maanantaina ja saan sen toivottavasti takaisin palattuani Borneosta. Elinkumppaniani vaivaa ilmeisesti joku tyyppivika, koska Mickan samanlainen on huollossa samasta syystä. Tuemme kuitenkin toisiamme ja pysymme uskollisina rakkaille MacBookeillemme. Oon itsekin ollut huollon tarpeessa tällä viikolla. Pienestä haavasta isovarpaassani livahti ikävämpi bakteeri verenkiertoon, ja olin aika heikossa vedossa maanantai-iltana. Tiistaiaamuna piipahdin lääkärillä, jolta sain hurjan vahvan penisilliinikuurin. Täällä käytetään surutta niin vahvoja antibiootteja, että bakteerikannat alkavat ilmeisesti olla melko vastustuskykyisiä normibiooteille. Ikävää. Penisilliini alkoi onneksi purra nopeasti, ja nyt tunnen olevani jo bakteerin niskan päällä.
Poikien kanssa matkalla intialaiseen iltaan sunnuntaina. Bussipysäkki taustana
ei ole kovin kaunis, mutta keskittykää mun Kuala Lumpurista ostettuun mekkoon.
Tällä viikolla oon viettänyt paljon aikaa oman asuntolani poikien kanssa. Kumar oli hankkinut sunnuntai-illaksi liput intialaiseen kulttuuri-iltaan University Hallissa. Intialaiset taiteiden opiskelijat olivat valmistelleet tanssishown, jonka toteutus oli vaikuttava. Kävimme myös syömässä ja katsoimme vielä asuntolan olkkarissa leffan illan päätteeksi. Aamiaiset ja illalliset venähtävät helposti hengailuksi kivassa porukassa. Yhtenä päivänä menin katsomaan Kumarin palloilutreenejä. Puukehikkoisella ontolla pallolla pelataan verkon yli jalkoja ja päätä käyttäen. Olihan munkin tietty kokeiltava. Muistuttaa muuten tekniikaltaan kovasti suomalaista footbagia. Eilisiltana vain istuskelimme kahdestaan Yannickin kanssa ja juttelimme.
Toipilaana ollessani on ollut kivaa saada ystäviltä ja kavereilta viestejä, joissa kysellään kuntoani ja toivotellaan parempaa huomista. Tiomanin-viikonlopun jälkilöylyinä sain saksalaiselta Lukasilta meilin. Hän oli ottanut musta kuvia, kun kiipesin palmupuuhun karannutta pallon hakemaan! Laitan tähän alle yhden. Huomenna pariksi viikoksi Sabahaan räpsimään kuvia omalla kamerallani.
Yksi juttu meinasi unohtua.. Istuin sunnuntaina ekaa kertaa singaporelaisen yksityisauton takapenkillä. Palatessani kaupungilta kiikutin valtavia ostoskasseja asuntolaani kävellen kampuksen halki. Tyylikäs kaupunkimaasturi ajoi ensin ohitseni, pysähtyi ja peruutti sitten takaisin. Mukava nuorimies kysyi, kelpaisiko kyyti kotiin. Kuulin myöhemmin, että olisi kannattanut vaihtaa puhelinnumeroita - autonomistajat ovat kuulemma harvinaisia tuttavuuksia täälläpäin.
Kommentit