Varsinkin pitkien retkien jälkeen Singapore tuntuu jo oikealta kodilta. Maanantaina hain MacBookini huollosta - tosin tiistaina käytin kaverin korjaamolla uuden pulman takia - ja tällä viikolla oon puurtanut esseideni parissa. Pakko myöntää, että opiskelu tuntuu oikeastaan aika kivalta ja mielenkiintoiselta, kun sitä nauttii pienenpieninä annoksina. Kampuksen ympäri juoksenteleminen sen sijaan vähän tympii Kinabalu Parkin jälkeen.
Lauantaina lähdimme Mickan kanssa Singaporen muslimiyhteisön vaihtareille järjestämälle tutustumisvisiitille Sultan-moskeijaan. Saimme tietoiskun islamista ja pyörähdimme sisällä moskeijassa. Ramadania on vielä viikon verran jäljellä, mutta meille tarjottiin illallinen auringonlaskun jälkeen. Ruoka oli kuitenkin niin pahaa, että jatkoimme suoraan läheiseen intialaiseen.
Unkarilainen Katie liittyi seuraamme, ja jäimme hengaamaan kaupunkiin. Tuttuja saksalaispoikia oli taas joka puolella, mutta törmäsin myös muutamaan uuteen tyyppiin. Voisi olla mukavaa viettää jokunen viikonloppu Singaporeen tutustuen, kun kuitenkin täällä asustelen. Kavereilla oli kivoja kohteita mielessä, ja sposti on kulkenut jälkeenpäin.
Sabahsta palattuamme olin vähän epävarma mun ja Mickan ystävyyden suhteen. Melkein kolme viikkoa on pitkä aika viettää tiiviisti yhdessä, enkä mä taida olla kovin helppo seuralainen. Lauantaina tuntui kuitenkin, että olemme vielä läheisempiä kuin ennen reissua. Mickaa tulee kyllä ikävä, kun hän palaa tammikuussa Tanskaan.
Päätimme illan samaan New Asia-baariin, jossa kilistelimme laseja Mickan syndepäivänä. Oli ihanaa ottaa pitkästä aikaa tanssilattia haltuun. Törmäsimme pariin hauskaan sälliin, mutta loppujen lopuksi Micka joutui pitämään pystyssä jenkkien merivoimien komentajalupausta, ja uusiseelantilaiselle lumilautailijalle hissin nappien valkkaaminen oli niin kova haaste, että poukkoilimme ekan ja 70. kerroksen väliä jonkun kerran ennen ulospääsyä - pojat olivat siis ilmeisesti ottaneet ehkä pari.
Sunnuntaina tapasin Basilin lounaan merkeissä, ja siirryimme rugby-turnauksen katsomoon hurraamaan Davidille. Team NUS ei selviytynyt finaaliin, joten katsoimme vimpat pelit kolmisin. Iltapäivällä vaihdoimme valokuvia Basilin, Mickan ja Vesan kanssa; lisäsin edelliseen juttuun muutaman foton ja vaihdoin jonkun parempaan. Basil oli räpsinyt järkkärillään aikas hyviä kuvia.
Juuri kun olin lähdössä syömään, Yannick ilmoitti leiponeensa mulle brownieta. Niinpä söimme yhdessä ensin asuntolan illallisen ja jälkkäriksi kahta eri laatua kotitekoista brownieta jäätelön kanssa, njam! Katsoimme vielä leffan ja juttelimme taas yömyöhään. Yannick ei taidakaan olla ihan niin peluri kuin ensin luulin, vaan ehkä jopa oikea ystävä.
Kommentit