Sunnuntaina pesin rinkallisen pyykkiä, siivosin kämppäni lattiasta kattoon ja ikävöin maailmalle. Maanantaina elämä jatkui, kun lounaalla saksalainen Martin istahti vastapäätä, ja kävimme ostamassa liput lauantain biitsibileisiin Sentosalle. Tiistaina Yannick laittoi surkeana viestiä, että oonko unohtanut hänet ihan kokonaan, kun en käy ollenkaan moikkaamassa - ystävyyden pelastamiseksi syöksähdin samantien pihan poikki E-talolle (mä asustelen B:ssä) ja ryntäsin raput ylös kuudenteen kerrokseen.
Keskiviikkona illallistimme Lauran, Elinan ja Santerin kanssa Bedokin Food Courtilla - Charlie kohtasi siis viimein kaikki enkelinsä. Santeri jäi pitämään pöytää, kun me tytöt lähdimme tomerina hakemaan sapuskaa. Valkkasimme parhaan kojun, josta tarjoiltiin herkullisen näköisiä kana-annoksia. Santeri katseli kauempaa, että mitä ne oikein jumittavat vegeluukulla... Popsimme sitten sataa erilaista soijakanaa. Kevätrullat (Santerin suomea!) ja kasvisblandikset olivat onneksi aitoa tavaraa.
Bedokista siirryimme jälkkärivohveleitten kautta DblO:n Ladies'Nightiin. Yö oli yhtä Tequilaa ja tanssia paljain jaloin. Oon ruvennut listaamaan säälittävimpiä iskuyrityksiä; tänhetkinen Top3:
1) Saisinko tarjota sulle drinksun? Et. Saisinko tarjota sulle lounaan? Et. Saisinko tarjota sulle illallisen? Et. *pukumies hämmentyneenä*: Siis mä oon bisnesalalla. (Mitämitä, eikö se olekaan yleisavain??)
2) Mitäs sä puuhastelet? Opiskelen Singaporessa. Tanssia ilmeisestikin. Ei mun tartte, kun osaan jo.
3) Ootko sä merenneito? Jep, mun isä on kala.
Tulin siis yksin kotiin, mutta Elinan ex-merimies maksoi mulle taksin.
Singaporen-kestosuosikkini Marina Bay
Mulla on luentoja vain torstaisin ja pari tuntia perjantaiaamuisin. Kaikki kurssini vaikuttavat (mulle) ekojen (muille jo tokien, kun koulu alkoi itse asiassa edellisellä viikolla) luentojen perusteella tosi mielenkiintoisilta! Melkein sääli, että oon puolet tän lukukauden torstaista ja perjantaista muilla mailla.
Torstaina kävin kattoterassin jätskikekkereillä tutustumassa alakerran kanadalaispoikaan, johon olin itse asiassa tutustunut jo aamuneljältä viihteeltä tullessani - hukkareissu siis. Puolenyön jälkeen paistoimme Yannickin kanssa lettuja - no myönnetään, Yannick paistoi ne letut, mutta mä keitin suklaakastikkeen! Yannick on ravintolatason kokki, joten kinkku-juusto-ananaskääröt ja suklaa-hunajarullat olivat taivaallisia. Mussutellessa katselimme Yannickin koneelta käsittämättömän huonolaatuisen leffan.
Koska lettukestit jatkuivat aamukuuteen, olin perjantain luennoilla yksin pimeässä ja otin päikkärit heti kämpille kömmittyäni. Herättyäni juoksentelin kampuksen ympäri ja iltasella rupattelin kotiväen kanssa skypessa. Yannick esitteli illallisaikaan kivan intialaisen.
Lauantaina Sentosalla totesin, että ruotsalaispojat ovat yhä maisemissa ja saksalaiset on korvattu uusilla. Tervetuliaisbiitsibileet olivat samaa sarjaa kuin syksyisetkin: grilliruokaa, freeflow ja jo keskiviikkona DblO:ssa jututtamani DJ:n lupausten mukaisesti tanssittavaa musaa. Sihanoukvillen täydellisen yöuinnin jälkeen mua ei oikein huvittanut pulahtaa öljyiseen mereen ottamaan osaa touch-me-leikkeihin - muhunhan ei prkl kosketa! Hiekalla tanssahtelemisesta otin kuitenkin ilon irti ja deja-vuna kieltäydyin taas norjalaisten uima-allasjatkoista.
Biitsin hiljentyessä suuntasimme saksalaisporukalla (mähän oon yksi äijistä) Harbour Frontin uuteen ja upeaan yökerhoon. Martinia ei kuitenkaan päästetty sisälle shortseissaan, joten herrasmiehenä saattelin hänet Mäkkärin kautta kotiin - Martin on mun asuntolan D-talon poikia.
Hän opiskelee fyssaa, ja Mäkkärissä jutellessamme sain vihdoin monen vuoden itsetuntokriisin jälkeen helpotusta omanarvonalentumatuskaani... Lukiessani Otaniemessä TeFy:n laajaa fysiikkaa, mulle valkeni kamala totuus, etten kykynekään ymmärtämään kaikkia tämän maaimankaikkeuden yhtälöitä. Martin vakuutti, ettei kannata edes yrittää - kaikki teoreettisen fyssan proffat ovat aika lailla sekaisin; ei siihen tervejärkisenä pysty. Näin jälkeenpäin pohdiskellen, olihan se niemenaikainen luennoitsijakin aika humanoidi. Kiitosta vaan naapuriin sielunrauhasta!
Sunnuntaina heräilin iltapäivällä, nautin dagen efter-subini, äkkiä ennen monsuunikuuroa juoksentelin sen säälittävän kampuksen ympäri-vakkarini, otin kylmän suihkun ja olin taas pelikunnossa. Maanantaina näin pikaisesti Maxia (yhtä saksalaispojista) ja join niin täyteläisen hot chocolaten, että kohtasin elämäni ensimmäisen suklaaällötyksen. Käytin heti tilaisuuden hyväkseni - ostin 400g Tobleronea ja aion tehdä ennätyksen sen jääkaapissa säilymien päivien suhteen. Tällä kertaa en edes huijaa niin kuin viimeksi, kun ostin 1400g....
Kommentit